Just because you know my name, doesn't mean you know my game.

Varoitus! Luvassa liian tarkasti kuvailtuja ihmissuhde sotkuja!!

Avoimesti ja vähemmän avoimesti sekaisin päästään.

Miten joku ihminen kuka laittoi miun pään sekaisin keväällä voi edelleen  kummitella jossai mielessä? En voi itsekkään ymmärtää miten pahasti flippasin viime syksyisen eron jälkeen. Jälkeenpäin kuulostaa niin hullulta että erosin viime elokuussa suht pitkä aikaisesta parisuhteesta joka oli enemmän ja vähemmän onnellinen, riippui täysin kumpaa vitutti milloinkin ja mikäkin. Oikeastaan ironista sanoa kuinka sen tiesi jo suhteen alussa että se on täysin tuhoon tuomittu juttu, mutta miut tuntien laitoin taas riskillä pääni pantiksi kokeilu mielessä. Koko touhu alkoi 4kk jälkeen tuntua ihann naurettavalta kun miulle paljastui erinäisiä asioita, mutta hiljaa odottelin josko toinen haluaisi pienen vinkkauksen avulla vähän valaista mutta ei.

Ero tuli ja siitä eteenpäin... Parista kuukaudesta sen jälkeen ei kauheammin muistikuvia mutta ahdisti aivan suunnattomasti jouluun asti nähdä kyseistä ihmistä ja lähestulkoon aina olosuhteiden salliessa oli krhm.. humalassa. Ne nelisen kuukautta meni oikein tuskaisissa merkeissä ja alkoholin kanssa leikkien.

Alkuvuodesta vahingossa löysin itselleni "laastarin" tähän tilanteeseen ja mitään sen enempää miettimättä käytin sitä. Siitä touhusta oli tosiaan romantiikka kaukana, mutta samaan aikaan se kiehtoi kummasti ja ajattelin että parempi näin kuin aikaisemmin, sinisilmäistä. Tosiaan olen elänyt tän enemmän ja vähemmän piinallisen salaisuuden kanssa yli puoli vuotta. Se oli kylmää, tunteetonta mutta humalan huuruissa oikein ratkaisu.. Sillä hetkellä, monta kertaa.

Mitähän se olisi ollut.... Toukokuu? Muistaakseni toukokuu kun tämän "laastarin" kanssa tilanne oli mitä oli, kumpaakaan ei kiinnostanut kun sen hektisen tunnin kuukaudessa nähdä, ei siis tarkoitus ollut koskaan hänen kanssaan mitään vuosisadan rakkaustarinaa rakentaa. Olin liian katkera des kostolla ryhtyä siihen, mutta kenelle olisin sitä kostanut että miuta vaan rakkaus kohtelee kaltoin.

Anygays, kuvioihin tuli yksi lisää. Pidin taukoa "laastaristani" ja keskityin tähän uuteen. Se oli uutta, jännittävää, jollain kummallisella tavalla niin tuttua ja turvallista. Tällä kertaa kaikki ei ollut kylmää ja tunteetonta vaan hetken miuta kohdeltiin oikeasti hyvin. Okei... Myönnän että häpeäisin jos oltais tän henkilön kanssa vielä sillä tapaa tekemisissä, koska sekaannuin pariinkin otteeseen "laastariini" vaikka eihän siinä niinkään mitään pahaa ollut. Ei voi sanoa että olisin pettänyt kumpaakaan koska ainakin tietääkseni olin vapaa nainen tekemään asioita kenen tahansa kanssa.

Kuitenkin, äkkiseltään uusimman kanssa meni sukset ristiin välimatkan takia, minkäs teet. Silloin elettiin varmaankin kesäkuun alkua. Kesän aikana kävin vielä pariin otteeseen "laastarini" luona nollaamassa tilanteen mutta hänenkin kanssaan päätettiin yhteistuumin lopettaa se leikkiminen, koska molemmat olisi ollut niin kusessa jos tää orastava päivänvaloa kestämätön "suhde" tulisi julki.

Hurjaa miettiä miten on ihminen vuodessa voinut käydä tuollaisen rumban vapaaehtoisesti läpi, oma vika tietenkin, mutta huhhuh... Onneks on tajunnut rauhoittua.

Somebody who can.

Ravintola pingviinejä, hevosia ja kontaktimuovia.

Nöpön irvistys näin pitkän päivän kunniaksi.

Koulua, koulua, koulua. Oon iha mukavasti tutustunu miu luokkalaisii ja meil on aika jees luokka, kaikkien kans tulee toimeen vaik jotkut hyppii välil silmille aika ajoin.

Näin lyhyesti sanottuna oon opiskellu, polttanu rahaa koulutarvikkeisii, juhlinu, ja ollut töis. Tänään oli kaikenlaisia keittiö töitä 8.00 - 15.00, tehtii muunmuas marjakiisseliä myyntii, siivoiltii ja opiskeltii kirjasta joitain asioita. Ihan mukava päivä. 

Viel pitäis jaksaa pyykätä, siivoo huone ja ehkä värjätä hiukset ku nää on taas oranssit... Perhanan punainen hiusväri.

Ainii, sovin erään henkilön kanssa tapaamisen ens torstaina kello 10.00 ja hyvässä lykyssä miulla on sen jälkeen uus projekti hevonen ! :) Tuskin maltan oottaa.

Nyt jälkeenpäin kun aattelee Melodyn ratsukoulutusta ja kuinka tuskaa se välillä oli ku ei menny ihan niiku ois halunnu. Sillon kun ratsastin ekaa kertaa Melodylla se osas ravata, pysähtyä, laukata jonkin verran suoraan muistaakseni oikeaa laukkaa koska vasen oli tosi raaka, suostui peruuttamaan mutta peruutti yleensä ainakin 7 askelta hirveässä vauhdissa ja vinoon, eikä taipunu oikein ympyrällä. 

Nyt tämän vuoden puolella vasta tajunnut sen että 1.5 vuoden aikana miun ja Santun uurastamisen tulos on et ravi huomattavasti tasaisempi ja eteenpäin vievämpi, ympyrällä taipuu paremmin, laukkaa molempiin suuntiin suht hyvin myös laukka ympyrällä,  pohkeenväistö onnistuu useimmiten mutta oikealle harvemmin kunnolla ristiin, avotaivutus vasemmalle melkein puhtaasti sekä peruuttaa maltillisesti ja ainakin melkeen suorassa. Esteet sujuu vähän paremmin kuin ennen mutta rata esteille ei edelleenkään tarpeeksi taitoa kun poni rukka ei ymmärrä että esteen jälkeen pitäis hypätä vielä toinen.

Toivottavasti Melody kehittyy nyt jonkin verran vielä uudessa ylläpito kodissaan Länsi-Suomessa koska taantumiseen ei ainakaan olisi varaa.

Turhautumista ja hevoskuumetta.

Yhtäkkiä puski pääll aivan järkyttävä halu päästä karvaturpien läheisyyten. Selailin Facebookin vuokraus/etc. ryhmää ja laittlin ehdotuksia menemään muutamaan suuntaan, kattoo miten käy. Todennäköisesti olen hevosvastaavana myös Rakuunahevosten hoidossa (selviää palaverissa torstaina... iik jännittää) Huomaa kyllä kun ei ole puoleen vuoteen ratsastanut säännöllisesti niin ensinnäkin, taidot ruosteessa ja toiseksi hirveä himo ratsastamaan...

Melodyn siirron jälkee ei oikein oo ollu mitään heppakaveria minkä kanssa vois touhuilla joten tauoksihan tää kääntyi.

Nyt viimein onneks sain otettua itteeni niskasta kiinni ja käännyin kyselemään. Ratsastuskouluun en palaa vaan haluun mieluummin yksityiselle koska enemmän mahdollisuuksia eikä mitään lapsilaumaa hääräämässä kentänlaidalla valmennuksien aikana.

Jos tässä nyt hyvin käy ni miulle löytyy Rauhasta yksi arabiherra vuokralle, mut saa nyt nähdä.

Rauhaan tietty on se puolen tunnin matka mutta ehkä se hoituu, vähän pitää kyllä korkeamman tahon kanssa tapella asiasta mut eipä täälläpäin Etelä-Karjalaa niin kauheasti vaihtoehtoja ole.

XXX

Täällä taas.

Poistin vanhat tekstit ja uudistin ulkoasun, mutten ole varma palaanko kirjoittelemaan. Vanhalla oli turha edes yrittää jatkaa koska se oli jäissä niin pitkään yksinkertaisesti motivaation puutteen takia. En muutenkaan halunnut jättää tänne bittiavaruuteen jotain kaksi vuotta sitten kirjoitettuja liiba laaba lässyn lää teini angsti postauksia koska elämä on heitellyt ja oon aika pitkälti uus ihminen nykyään.

Ajattelin lähinnä käyttää blogia vähän kui päiväkirjaa jossa kerron mitä teen milloinkin mutta ylimääräisen itkutekstin jätän kyllä tällä erää omaan päähäni. En siis lupaa että palaan pysyvästi koska motivaatio saattaa lopahtaa tän postauksen jälkeen, saa nähdä.

xxx